< PreviousHyviä tekoja ja etuja Liity jäseneksi suomalaiseen Osuuskunta Tradekaan. Saat heti käyttöösi sähköisen jäsenkortin ja monet tuntuvat edut ravintoloista, kodin palveluista, vakuutuksista ja matkailusta. Jäsenenä teet kanssamme myös vastuullisia tekoja: lahjoitamme tuloksestamme vähintään 10 % yleishyödyllisiin tarkoituksiin - esimerkiksi lasten ja nuorten sekä ympäristön ja ilmaston hyväksi.11 Pohjoismaiden ensimmäinen työväenmuseo toimii Pohjoismaiden ensimmäisessä työväentalossa. Tanskalainen Arbejdermuseet kuuluu kiistatta työväenmuseoiden aateliin. Museo työväentalossa TEKSTI KALLE KALLIO RÄNSISTYNEESTÄ TYÖVÄENTALOSTA päätettiin 1980- luvun alun Kööpenhaminassa tehdä työväenmuseo. Esikuvaa tällaiselle museolle ei oikein ollut ja museon nuori henkilö- kunta joutui aloittamaan tyhjästä. Avajaisnäyttely päätettiin tehdä 1950-luvusta, jolloin Tanska toipui maailmansodasta ja vaurastumisen hedelmät jaettiin ensimmäistä kertaa kansalle. Aineiston hankkimiseen pyydettiin apua ammattiliittojen jäseniltä ja museolle alkoikin tulvia lahjoituksia. Liittolehtien palstoilla kerrottiin, mitä vielä puuttui ja ihmiset ottivat innolla osaa keruuseen. Tanskalaiset työläiset tekivät näin museon itselleen. Kun Arbejdermuseet avattiin yleisölle vuonna 1983, siitä tuli välittömästi suosittu. Kokoelmakeruusta oli tullut sydä- men asia ja yhä uusia lahjoituksia jätettiin jopa näyttelytiloihin. Ensimmäinen näyttely on ollut niin pidetty, että se on osittain yhä edelleen esillä. TANSKAN TYÖVÄENMUSEO toimii vuonna 1879 valmistu- neessa työväentalossa. Työväenliike tuli Tanskaan 1870-luvulla, sitä yritettiin kieltää ja ensimmäisiä johtajia vangittiin. Oman talon rakentaminen antoi vapauden toimia poliisin silmiltä piilossa. Rakennusta on viime vuosina kunnostettu huolella ja ikoni- nen juhlasali on saatu remontoitua. Museossa pidetään paljon erilaisia juhlia ja tilaisuuksia. Pieni kahvila tarjoilee pulakauden korvikekahvia ja kellarissa toimii perinteinen työväenkapakka alkuperäisissä tiloissaan. Lounasaikaan Café og Ølhallessa nauti- taan peritanskalaisesta voileipäpöydästä. TYÖVÄENTALO kuuluisi maailmanperintölistalle ja Arbej- dermuseet on työväenmuseoverkoston johtavia toimijoita. Vaihtuvia näyttelyitä järjestetään maan alle rakennetussa näyt- telysalissa ja museossa vierailee vuosittain 25 000 koululaista. Heille järjestetään monipuolista ohjelmaa: demokratiakasva- tusta, sosiaalihistoriaa tai kaikkein pienimmille entisajan leik- kejä omassa lasten museossa. Sama organisaatio huolehtii myös työväenliikkeen kirjasto- ja arkistokokoelmista. Henkilökuntaa on noin 60, joista puolet työskentelee kokopäiväisesti. Museo on vuosien varrella koon- nut mittavat kokoelmat, joista löytyy työväenperinnön ja 1950- luvun lisäksi niin tanskalaista aktivismia, työväentaidetta kuin pilapiirroksia. Museon vaihtuvissa näyttelyissä on käsitelty hyvin erilaisia aiheita. Osa näyttelyistä pureutuu Tanskan poliittiseen histo- riaan, mutta vahvana linjana näkyy myös kiinnostus teollisen työn historiaan, toimeentulon kysymyksiin sekä globaaleihin kysymyksiin. Vaikka Tanska on nykyään vauras maa, elintasoerot ovat suuret eivätkä työväestön lähtökohdat olleet sata vuotta sitten vielä kovinkaan kummoiset. Vuosittain museossa käy yli 100 000 museovierasta. Työvä- enmuseo Werstaan tanskalainen sisarmuseo Arbejdermuseet kannattaakin ottaa kohteeksi, jos joskus matkustaa Kööpenha- minaan. Kuvat: Anne Lahtinen12 Työväenmuseo Werstaalla on tutkittu suomalaisia työväentaloja. Tietoa on koottu verkkoon ja pohjustettu talojen tietä maailmanperintölistalle. Työväentalot maailmankartalle TEKSTI NOORA-LIINA ORA UNESCON MAAILMANPERINTÖLISTALLA ei ole ainut- takaan työväenliikkeen rakennusta, vaikka liike on muutta- nut maailmaa valtavasti. Työväenmuseo Werstas on mukana kansainvälisessä hankkeessa, jonka tavoitteena on työväentalo- jen sarjanimeäminen Unescon maailmanperintölistalle. Vaikka taloja on vuosien varrella tuhoutunut, monia rakennushistori- allisesti arvokkaita rakennuksia on onneksi jäljellä. Suomalaisista työväentaloista koottua tietoa on julkaistu Wikipediassa. Hankkeen alkaessa artikkeleita oli parikym- mentä, nyt jo satoja. Työtä riittää, koska työväentaloja on rakennettu Suomessa pitkälti toista tuhatta. Rakennusinto oli kovimmillaan 1900-luvun alussa. Huippuvuonna 1916 taloja laskettiin peräti 940 – Suomessa oli enemmän työväentaloja kuin kirkkoja. OMA TALO OLI TÄRKEÄ ja siitä pidettiin huolta. Järjes- töväen sitkeydestä kertoo esimerkiksi Lieksan työväentalo, joka valmistui ensimmäisen kerran vuonna 1905. Sisällissodan aikana talo takavarikoitiin ja vuonna 1920 se paloi. Raken- tamiseen ryhdyttiin jälleen ja vuonna 1922 voitiin jo viettää tupaantuliaisia. Uusi työväentalo oli aikanaan Lieksan suurimpia raken- nuksia, jossa toimi muun muassa elokuvateatteri, osuusliikkeen myymälä, kahvila sekä sanomalehti Kansan Voiman konttori. Keväällä 1934 tämäkin talo paloi. Kolmas talo valmistui sodan kynnyksellä 1939 eikä mitään jätetty sattuman varaan: talo rakennettiin kivestä. Kivinen työväentalo oli toki Suomessa poikkeus. Suurin osa tehtiin puusta ja useimmiten talkootyönä. Raskaiden päivätöi- densä päälle työväenyhdistysten aktiivit viettivät jopa satoja tunteja rakennustyömailla. Monet ottivat suuria taloudelli- sia riskejä. Työväenyhdistysten oli hankala saada lainaa, joten jäsenet takasivat yhdistyksen velkoja. KUN TALO VALMISTUI , usein sille annettiin merkitystä kuvaava nimi: Koti, Torppa, Pirtti, Onnela. Ennen omaa taloa yhdistykset kokoontuivat ja pitivät iltamansa jäsenten kodeissa tai epävarmoissa vuokratiloissa. Vasta oman talon myötä toiminta laajeni ja vakiintui. Työväestölle oma talo oli 1900-luvun alkupuoliskolla useimmiten se ainoa paikka harrastuksille ja vapaa-ajalle. Poliit- tisen toiminnan lisäksi taloilla urheiltiin, opiskeltiin, näytel- tiin sekä tietenkin myös tanssittiin, huviteltiin, seurusteltiin ja rakastuttiin. Paasitornin juhlasalin loisteliaat valaisimet ovat 1920-luvun laajennuksenkin suunnitelleen arkkitehti Karl Lindahlin käsialaa. Paasitornin vanhin, myöhäisjugendia edustava osa valmistui vuonna 1908. Nykyiseen komeuteensa talo laajennettiin 1920-luvun puolivälissä. Kuvat: Helsingin työväenyhdistysKUN SADAT NUORET kohtasivat iltamissa, järjestyshäi- riöiltä ei vältytty. Niihin kuitenkin puututtiin tiukasti. Esimer- kiksi keväällä 1927 Kuopion Haminalahden työväenyhdistys joutui käsittelemään palmusunnuntain tapahtumia Juttuharjun työväentalon iltamissa. Yhdistys antoi seitsemälle asiattomasti käyttäytyneelle kahden vuoden porttikiellon. Työväentalot olivat keskeinen osa yhteisöjen elämää niin hyvässä kuin pahassa. Syksyllä 1926 Leppävirran Paukarlah- della kohistiin, kuinka paikallisella työväentalolla oli rikottu kieltolakia: vahtimestarin langolla oli talon perunakellarissa kymmenien litrojen pirtukätkö. Viinanmyyntiä selviteltäessä koko talo suljettiin muutamaksi kuukaudeksi. TYÖVÄENTALOJEN SULKEMISETolivat alkaneet sisäl- lissodan aikana. Sodan takia suurin osa taloista takavarikoitiin ja niitä myös tuhottiin. Maan rauhoituttua työväenyhdistykset onnistuivat kuitenkin käynnistämään toimintansa uudelleen ja takavarikoituja taloja saatiin takaisin. Muutamia vuosia myöhemmin, 1930-luvun alussa, työväen- talojen toiminta oli koko maassa jälleen vaakalaudalla. Lapuan- liikkeen ajamat kommunistilait johtivat lukuisten yhdistysten lakkauttamiseen, talojen sulkemisiin ja pakkohuutokauppoihin. Työväentalot näyttäytyivät vastustajille liikkeen symboleina, joista yritettiin päästä eroon. Sosialidemokraatit onnistuivat pääsääntöisesti säilyttämään kokoontumistilansa, mutta kommunistiyhteyksistä syytetty- jen yhdistysten taloja purettiin, poltettiin ja myytiin yksityis- omistukseen. Kun toisen maailmansodan jälkeen vasemmiston toiminta vapautui, moni yhdistys sai lunastettua talonsa takaisin. Sotien jälkeen rakennettiin myös valtavasti uusia kansantaloja. MONET TALOT SELVISIVÄT poliittisesti kuohuvista vuosista, mutta eivät enää maaltamuutosta ja uusista vapaa- ajanviettotavoista. Työväentalojen ovia suljettiin varsinkin 1960–1970-luvulla, kun televisio vei voiton iltamakulttuurista. Nuoret eivät enää liittyneet yhdistyksiin ja poliittisen toiminnan tavat muuttuivat. Kaikesta huolimatta työväentalot pitävät yhä pintansa. Vuonna 2022 jopa 500 suomalaisella työväentalolla käydään teatterissa tai elokuvissa, tanssitaan, vietetään häitä ja syntymä- päiviä sekä pelataan bingoa. Kulttuuri- ja rakennushistoriallisen arvonsa lisäksi talot ovat yhä osa suomalaista arkea ja juhlaa. PAASITORNI JA MÄENPÄÄN TYÖVÄENTALO ovat FT Marja Lähteenmäen selvityksen mukaan sopivimmat suomalai- set työväentalot Unescon maailmanperintölistalle. Helsingin työväentalo eli Paasitorni on vuonna 1908 valmistunut kivi- rakennus, joka on todistanut suomalaisen työväenliikkeen kohtaloita sisällissodasta hyvinvointivaltion rakentamiseen. Paasitornia voi pitää Pitkänsillan pohjoispuolelle syntyneen työläisyhteisön ja punaisen Hakaniemen symbolina. Mäenpään työväentalo valmistui Punkalaitumen kirkon- kylään samana vuonna. Alkuperäisessä kunnossa säilyneenä se edustaa erinomaisesti pohjoismaille tyypillisintä puurakenteista työväentaloa. Mäenpään työväentalo kertoo työväenliikkeen nopeasta leviämisestä maaseudun torppareiden ja maatyönte- kijöiden keskuuteen. Rakennus on toiminut historiansa aikana niin elokuvateatterina kuin kulkutautisairaalana. Kesäisin talo herää elämään Punkalaitumen kauniilla kylänraitilla. Paikallinen puuseppä valmisti Mäenpään työväentalon salin taittuvat tuolit vuonna 1941, kun talossa alettiin esittää elokuvia. Tuolit ovat yhä käytössä. Mäenpään työväentalo on kunnostettu talkoovoimin 2010-luvulla. Se on säilynyt pitkälti alkuperäisessä kunnossa ja edustaa pohjoismaille tyypillisintä puurakenteista työväentaloa. Kuva: Työväenmuseo Werstas/Marja Lähteenmäki Kuva: Wikimedia Commons/Marja LähteenmäkiTyöväenmuseo Werstas 30 vuotta Syksyllä 2023 työväenmuseo täyttää pyöreitä. Museo ja koko Finlaysonin alue on kokenut kolmessa vuosikymmenessä täydellisen muodonmuutoksen. TEKSTI MARITA VIINAMÄKI TYÖVÄENMUSEON TARINA Finlaysonilla alkoi viralli- sesti vuonna 1993, kun museolle järjestyivät alueelta pysyvät toimitilat. Valmistelut valtakunnallisen työväenmuseon perus- tamiseksi olivat konkreettisesti alkaneet 1980-luvun lopulla Työväen museoyhdistyksen perustamisella. Ennen valtakunnal- lista museotoimintaa työväenperinteen alalle oli saatu kirjasto ja arkistotoimintaa oli ollut pisimpään. Museo aloitti varsinaisesti toimintansa 12.11.1993. Ensim- mäinen näyttely TR57-tehdasrakennuksessa sijainneissa tiloissa kertoi vuoden 1918 tapahtumista. Näyttelyt vaihtuivat alkuun tiuhaan tahtiin muutaman kokopäivätoimisen työnte- kijän voimin. Vuonna 1994 museo toimi uranuurtajana saattaes- saan kokoelmansa verkkoon selattaviksi ensimmäisenä museona Suomessa. VUOSITUHANNEN ALUSSA vielä Työväen keskusmuseona tunnettu museo muutti Väinö Linnan aukion pohjoislaidalta eteläpuolelle. Vuonna 2001 uusi museo avautui Werstaaksi nimetyssä vanhassa lankavärjäämössä. Ensimmäinen perus- näyttely, Sukupolvien tarina, lavasti yleisölle kertomuksen kuvitellusta työläissuvusta. Jo seuraavana vuonna Finlaysonin alueen aarre eli Sulzer-höyrykone vuodelta 1899 saatiin esille Höyrykonemuseon avautuessa. Isommat ja paremmat tilat mahdollistivat toiminnan kehit- tämisen. Näyttelyjä alettiin tehdä vähemmän, mutta tasok- kaammin. Museopedagogiseen toimintaan panostettiin ja niin lapsille kuin aikuisillekin suunnattiin työpajoja, opetuspaket- teja sekä kiinnostavia tapahtumia. Myös museon käsittelemät teemat laajenivat 2000-luvulla, kun perinteisen työväenliikkeen rinnalle nostettiin muun muassa ympäristöliike. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aineistoja alettiin tallentaa jo vuonna 2002. KAKSI MUSEOFUUSIOTA laajensi Työväenmuseo Werstaan toimintaa 2010-luvun aikana. Kuurojen museo joutui Helsin- gissä lopettamisuhan alle ja yhdistyi Werstaan kanssa vuonna 2012. Vuonna 2014 myös Suomi–Venäjä-seuran Lenin-museo liittyi työväenmuseoon. Tampereella hoidetaankin nyt kahta erilaista vierailukohdetta, Werstaan monia näyttelyitä Finlay- sonilla sekä Lenin-museota Hämeenpuistossa. Pääsymaksuista luopuminen vuoden 2010 lopulla oli päätös, joka avasi Werstaan ovet yhä useammalle. Nykyään työväenmuseolla törmää niin erilaisissa tapah- tumissa kuin kokoelmatöissäkin museosakkilaisiin. He ovat Werstaan vapaaehtoisia, jotka osallistuvat mielenkiintonsa mukaan museon toimintaan. Museosakki aloitti vuonna 2013. Työ vapaaehtoisten kanssa on ollut yksi tapa tehdä museosta yhteisöllisempi paikka. Kolmenkymmenen vuoden aherruk- sen tuloksena vähäisin resurssein aloittanut työväenmuseo on kehittynyt monipuolisia näyttelyitä ja palveluita tarjoavaksi, aktiiviseksi ja aikaa seuraavaksi museokeskukseksi. Kuva: Kimmo Kestinen15 Taikapiirissä TEKSTI INKA TUOMINEN SEISKALUOKKALAISET valuvat Teollisuusmuseoon. Alka- massa on toiminnallinen museokierros, mitä se ikinä tarkoittaa- kaan. Yhtäkkiä ohjaajan tabletille ilmestyy särisevä kuva ja oven pieleen iso lukko. Vanhaan kutomosaliin 1880-luvulla asennettu aikakone alkaa hurista – pitäkää lakeistanne ja helmoistanne kiinni, arvon nuoriväki, sillä nyt mennään! Näin alkaa Pako kulutusyhteiskunnasta. Teollisuusmuseoon sijoittuva pakopeli johdattelee nuoret pohtimaan ratkaisuja teollistumisen ja kulutusyhteiskunnan aiheuttamiin ympäristö- ongelmiin. Osa museoiden viehätystä on se, että näyttelytilat ovat pienoismaailmoja omassa aikapoimussaan irti arjesta. Ne ovat mielikuvitusta kiihottavia paikkoja, joissa historia tai tämän päivän ilmiöt tulevat eläväksi ja lähes kaikki on mahdollista. Siksi museot tarjoavat oivia mahdollisuuksia uppoutua pako- pelin maailmaan. PELITUTKIMUKSESSA puhutaan taikapiiristä, jolla tarkoite- taan kokemusta siitä, että peli on irrallaan muusta maailmasta. Pelin sisällä pätevät sen omat säännöt ja logiikka, joihin pelaaja imeytyy täysin mukaan. Taikapiiri voi olla myös digitaalinen, mutta pakopelissä se on konkreettinen tila fyysisessä maail- massa, johon on loihdittu oma todellisuus omine lakeineen. Sokkeloinen ja runsas Teollisuusmuseo on kuin tehty seik- kailuille pitkin aika-avaruutta. Tammerkosken vedestä voimansa saava, mutta kiusallisesti pätkivä kone kiidättää ryhmiä 1880- luvun Kyttälän hökkelikylästä 1950-luvun huolettomaan muovioptimismiin ja tämän päivän Bangladeshiin ompelemaan paitaa. Ympäristö-, ilmasto- ja ihmisoikeusasiat ovat väistämättä nuorille tuttuja niin koulusta, sosiaalisesta mediasta kuin uuti- sista, mutta ne jäävät helposti etäisiksi tai tuntuvat mahdot- tomilta ratkaista. Teollisuusmuseossa kulutusyhteiskunnasta paetaan yhteistyöllä ja yhdistelemällä erilaisia ratkaisun avaimia. Tarkoituksena on herättää toivoa näyttämällä, että maailmaa on muutettu ennenkin. PAKOPELIPEDAGOGIIKKA ei ole suotta kasvattanut suosio- taan niin kouluissa kuin museoissa. Eläytyminen on helpompaa pelin varjolla kuin arkisen aherruksen lomassa ja abstraktit ilmiöt muuttuvat pulmissa käsin kosketeltaviksi. Pakopelin flow tuo siis mahdollisuuksia käsitellä vaikeita tai monimutkaisia aiheita muutenkin kuin älyllisesti. Samalla voidaan irrottautua koululuokassa vaikuttavista rooleista hetkeksi. Kun tulevaisuus on turvattu ja lukko vihdoin saatu auki, on aika jättää näyttelysalin taikapiiri. Onnistuneen mission jälkeen siirrytään muualle juttelemaan siitä, mitä pelissä tapahtui. Millaisia tunteita ja ajatuksia pelikokemus herätti? Harvoinkos sitä heti aamupäivällä tulee rymisteltyä aikakoneella pelastamassa maailmaa. ”Eläytyminen on helpompaa pelin varjolla kuin arkisen aherruksen lomassa ja abstraktit ilmiöt muuttuvat pulmissa käsin kosketeltaviksi.” Kuva: Olivia Korhonen KOLUMNI Piirros: Olivia Korhonen16 Valokuvaaja Miikka Pirinen kuvaa ihmisten arkea hiilikaivoksilla ja turvesoilla. Kun uusiutuvat energianlähteet korvaavat fossiiliset poltto- aineet, vihreä rakennemuutos pyyhkäisee miljoonien ihmisten työpaikat taivaan tuuliin. TEKSTI KATI LEHTINEN AMERIKAN MANTEREELLA , syvällä maan sisässä valo- kuvaaja Miikka Pirinen (s. 1985) ottaa askeleen eteenpäin. Paikasta on juuri rouhaistu kivihiiltä. Pirinen on ensimmäinen ihminen koskaan, joka seisoo juuri siinä kohdassa maapallon sisällä. Ympärillä on hiilikaivos ja Pirinen on dokumentoimassa kivihiilen louhijoita. Kivihiili on fossiilinen polttoaine, joka on syntynyt eliöiden ja kasvillisuuden puristuessa kovassa paineessa maaperään satoja miljoonia vuosia sitten. Sen kemiallinen energia on maapal- lon alkuaikojen kasvillisuuden keräämää aurinkoenergiaa, jota me ihmiset olemme käyttäneet tehokkaasti hyödyksi viimei- sen kahdensadan vuoden ajan. Fossiiliset polttoaineet ehtyvät eivätkä uusiudu. Fossiilisista polttoaineista saadaan lämpöenergiaa polt- tamalla. Palamisessa syntyy hiilidioksidia, joka on kasvihuo- nekaasu. Pariisin ilmastosopimus solmittiin vuonna 2015 ja Turpeennostajia ja kivihiilen kaivajia Jarmo Nummikoski jyrsii turvetta keskiyöllä Teuvan Lammasnevalla. Turpeen jyrsinnästä syntyy pölyhaittoja, kun turvepöly leviää tuulen mukana ympäristöön. Yöllä sää on tyyni. 17 sopimukseen on sitoutunut lähes 200 valtiota. Sen mukaan hiilidioksidipäästöt on puolitettava kymmenen vuoden välein. Fossiilisten polttoaineiden aiheuttamien päästöjen vähentämi- nen on tärkein keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. SUOMESSA TURVE luokitellaan fossiiliseksi polttoaineeksi Se on syntyperältään muita fossiilisia polttoaineita nuorempaa ja uusiutuu 10 000 vuoden ajanjaksolla. Turvetta käytetään sekä lämmön- että sähköntuotantoon taajamissa ja teollisuudessa. Turpeesta aiheutuu noin 20 prosenttia Suomen energiatuo- tannon hiilidioksidipäästöistä. Turvealalla työskentelee suoraan pari tuhatta henkilöä ja välillisesti vielä enemmän. ”Työn ja hyvinvoinnin menettämisen pelko ja epävarmuus omasta tulevaisuudesta ajavat fossiilisen työn tekijöitä suhtautumaan vastahakoisesti nopeaan vihreään siirtymään.” Jussi ja Paula Harju ovat ensimmäisen polven eteläpohjalaisia turve- yrittäjiä. Pariskunnan 15-vuotias poika Patrik työskenteli kesällä 2021 ensimmäistä kertaa perheyrityksen turvekentillä Teuvalla. Vastakaivettu sarkaoja turvetuotantoon siirtyneellä Mustakeitaalla Karvialla vuonna 2019. Miikka Pirinen taltioi katoavaa alaa. Hän on elänyt kuvaus- matkoilla kivihiilen kaivajien ja turpeennostajien kanssa ja tutustunut heihin. Työn ja hyvinvoinnin menettämisen pelko ja epävarmuus omasta tulevaisuudesta ajavat fossiilisen työn tekijöitä suhtautumaan vastahakoisesti nopeaan vihreään siirtymään. Pirinen kannustaa fossiilienergian työläisten ja ilmastokriisin torjujien väliseen vuoropuheluun, jotta vältyt- täisiin syvältä kahtiajakautumiselta. Ikkunoita kannattaa avata ja keskustelua kannattaa käydä, jotta ymmärrys lisääntyy eri tavoilla ajattelevien kesken. Valokuva näyttää ihmiset yksilöinä ja herättelee keskus- telua. Kuvissa eletään ihmisten muokkaamissa ympäristöissä, myllätyillä pelloilla ja tasoitetuilla vuorilla. Kuvissa vieraillaan kodeissa ja katsotaan läheltä perheitä, joiden toimeentuloa vihreä siirtymä uhkaa. Hiilineutraalius vaatii energian säästöä, luopumista fossiilisista polttoaineista ja siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin. Aurinkovoima, merituuli, biokaasu ja hukkalämmön talteenotto ovat puhdasta energiantuotantoa. Suomeen uskotaan syntyvän vihreän siirtymän myötä uutta teknologiaa ja työpaikkoja, jotka korvaavat rakennemuutoksen takia katoavia töitä.18 Kuormaajan kuljettaja Andy Taylor rapsuttaa Tyson-koiraa pukuhuoneessa rauhoittuakseen ennen työvuoroa kaivoksella Capelsissa Länsi-Virginiassa. Tyson oli kulkukoira, joka pelastettiin kaivoksen koiraksi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on lisännyt fossiilisten polttoaineiden saamaa huomiota. Venäjä rahoittaa sodankäyn- tiään myymällä fossiilisia polttoaineita muihin maihin. Suomeen tuodusta maakaasusta noin 90 prosenttia on tullut Venäjältä, kunnes kaasuhana suljettiin. Kiina on nyt noussut suurimmaksi venäläisen energian ostajaksi. Venäjän talous kärsii, kun fossiilisia polttoaineita ei viedä Eurooppaan. Sodan seurauksena Venäjälle asetetut pakotteet ovat nostaneet energian hintaa. Ihmiset Euroopassa ovat enene- vässä määrin alkaneet tarkkailla omaa kulutustaan. Korvaavia energianlähteitä haetaan uusiutuvista energialähteistä, mikä on ilmaston kannalta hyvä asia. Näyttelyn aikana julkaistaan visuaalinen tietokirja Likainen työ – ilmastopolitiikan voittajat ja häviäjät. Teoksessa pohditaan tekstin ja valokuvan keinoin paikallisia ongelmia globaalista näkökulmasta. Kirjan voi ostaa Werstaan museokaupasta. Likainen työ -valokuvanäyttely Työväenmuseo Werstaalla 3.2.–6.8.2023 SUOMESSA ON KUIVATETTU SOITA maa- ja metsätalou- den tarpeisiin, mutta myös turvetuotannon vuoksi. EU:n ennal- listamisaloitteen tavoitteena on palauttaa vesistöjä, metsiä ja soita luonnontilaan. Tämä tehtäisiin sitovalla asetuksella, koska EU-komission mukaan vapaaehtoisuus ei ole riittänyt. EU:n maa- ja merialueista olisi ennallistettava vähintään 20 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Ennallistamisasetuksen kustannusvai- kutukset ovat huolettaneet suomalaisia poliitikkoja. Kuvassa perhe ruokailee keittiössä ja näyttää hiljaiselta. Alasluodut katseet ja vakavat ilmeet toistuvat muissakin kuvissa. Toisessa kuvassa mies istuu työvaatteissaan mietteliäs ilme mustuneilla kasvoillaan. Otsalamppujen valot halkovat ilmaa. Joistakin kuvista huokuu lämpöä – niissä on naurua ja lähei- syyttä, rakkautta. Yhdessä kuvassa ihminen seisoo turveauman harjalla keskellä pöllyävää maisemaa. Auringon valo värjää ilman punaiseksi ja energiapallo painuu mailleen. Avolouhokset alkoivat lisääntyä Länsi-Virginiassa 1980-luvulla. Avolouhoksessa vuori poistetaan hiiliesiintymän yltä. Maanalaisissa kaivoksissa hiiltä on kaivettu 1800-luvulta lähtien. 19 Mitä enemmän meitä on, sitä parempia työehtoja voimme vaatia. www.teollisuusliitto.fi Keskusteluja, kirjamyyntiä ja näytteilleasettajia! TYÖVÄEN- KIRJALLISUUDEN PÄIVÄ 2.9.2023 www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com Työväenmuseo Werstas Vapaa pääsy! TYÖVÄEN KIRJALLI SUUDEN PÄIVÄNext >