TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN ASIAKASLEHTI 2023Pitkien, hiljaisten koronakuukausien jälkeen ihmiset ovat palanneet Werstaalle. Vuoden 2022 lokakuussa syntyi huikea kävijäennätys, kun museossa vieraili kuukaudessa 7653 kävijää. Hyvä boogie TEKSTI ULLA ROHUNEN Kuva: Ulla Rohunen3 ILTA HÄMÄRTÄÄ Finlaysonin alueellaVäinö Linnan aukion vanhojen tehdasrakennusten julkisivuihin on heijastettu valo- taidetta. Museon kokoustilassa tamperelainen yhdistys nuijii vuosikokoustaan, auditorion yleisöluento on kerännyt paikalle rautatiehistoriasta kiinnostuneita ja Komuutti-galleriassa kilis- tellään laseja pienen taidenäyttelyn avajaisissa. Tällainen on aivan tuiki tavallinen ilta Werstaalla. Työväen- museolle yhteisöllinen museotoiminta onkin kaiken keskiössä. Ikkunoiden valot loistavat aukiolle vielä pitkään pimeyden laskeu- duttua. Aukion valaisee museo, jossa tapahtuu paljon. Werstaan yleisöpalvelu on virittynyt palvelemaan monen- laisia asiakkaita kokousvieraista lapsiperheisiin. Pandemian puhkeamista edeltävinä vuosina museossa tehtiin kaksi peräk- käistä kävijäennätystä, mutta kahtena seuraavana vuotena ovet jouduttiin lukitsemaan useampaan otteeseen. Ankarat kokoon- tumisrajoitukset pitivät museon salit koronavuosina kovin hiljaisina. Tämä oli erityisen haastavaa yleisöpalvelun vilskettä rakastavalle henkilökunnalle. PAINOSTAVIEN KORONAKUUKAUSIENjälkeen museo on taas täynnä elämää. Museon ovi käy taajaan ja monenlaiset kävijät löytävät jälleen tiensä vanhan tehdasalueen uumeniin, tunnelmallisen Väinö Linnan aukion laidalle. Ihmiset kaipaavat jälleen yhdessäoloa ja uusia elämyksiä. Moni kiittää museota vapaasta pääsystä. – Werstaalla on nyt hyvä boogie, huudahti yksi museon uusista vapaaehtoisista. Tähän arvioon onkin helppo yhtyä. Hyvä boogie tarkoittaa lämmintä tunnelmaa, lukemattomia tapah- tumia, uusia kohtaamisia, onnistuneita kokouksia ja hengen ravintoa. Nyt uskalletaan taas käydä luennoilla tai tapahtumissa! Näyttelyihin tutustumisen lisäksi Werstaalla kävijät osallis- tuvat teemaopastuksille, työpajoihin tai tapahtumiin. Museo tarjoaa monipuolista ohjelmaa eri ikäisille ympäri vuoden. Viikonloppuisin museossa on avoimia yleisöopastuksia ja kesän kierroksilla tutustutaan muun muassa Finlaysonin tehdasalueen kiinnostavaan historiaan. Museon omien tapahtumien lisäksi moni tulee Werstaalle muiden yhteisöjen järjestämiin tilaisuuksiin. Museohan vuokraa kokous- ja juhlatilojaan myös ulkopuolisille. Vanhaan höyryko- nesaliin toteutettu auditorio on toimiva ja intiimikin ympäristö monenlaiselle puheohjelmalle ja koulutuksille. Näyttelykerrok- sen Bertel-salista on upeat näkymät Väinö Linnan aukiolle ja kokoustauolla on myös mukava piipahtaa seinän takana odot- tavissa näyttelyissä. TAPAHTUMAT ovat näkyvä osa Werstaan järjestämää ohjel- maa. Vuosittain vietetään muutamia keskeisiä juhlapäiviä kuten vappua ja Kansainvälistä naistenpäivää maaliskuun alussa. Wers- tas on mukana myös suurissa kaupunkitapahtumissa kuten Tapahtumien yössä ja Tampereen päivässä. Toukokuussa vietetään tietysti Museoiden yötä, jolloin yli kaksikymmentä museota ja näyttelytilaa ympäri Tamperetta tarjoaa erityistä ohjelmaa puoleen yöhön asti. Museoiden yön lämmin tunnelma houkuttelee tuhansia tamperelaisia kiertä- mään museokohteesta toiseen. Työväenkirjallisuuden päivä syyskuun alussa kokoaa muse- olle uusimmasta yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostu- neita. Paikalla on kirjamyyntiä, teräviä puheenvuoroja ja ilmassa leijuu taas aivan omanlaisensa tunnelma. Nyt kantaaottavaa kirjallisuutta ahmiva lukeneisto pääsee väittelemään luokan ja kirjallisuuden kysymyksistä keskenään! FINLAYSONIN ALUEENomistava eläkevakuutusyhtiö Varma ja alueen toimijat järjestävät myös yhteistä ohjelmaa erityisesti koulujen loma-aikoina. Vuoden pimeimpinä viikkoina vietetään Finlaysonin joulua ja talviloman kohokohta tunnetaan Lasten Finlaysonina. Kesällä koko tehdasalue herää eloon, kun vanhoi- hin teollisuustiloihin levittäytyy nykytaiteen näyttely Finlayson Art Area. Museon pihamaalla järjestetään myös säännöllisesti konsertteja. Werstaan erityiseen tunnelmaan voi tutustua vain piipahta- malla paikan päällä. Työväenmuseo yllättää tarjonnan monipuo- lisuudella. Ysäri-näyttelyssä voi tempautua mukaan legendaa- risen vuosikymmenen tunnelmaan Sandstormin biitin tahdissa tai havahtuessaan Ihanaa, leijonat ihanaa -huutoon. Teollisuus- museossa tai Yhteisvoimin-päänäyttelyssä pääsee matkalle vielä varhaisempien vuosikymmenten tunnelmaan. Höyrykonemuseo vie museokävijät aivan 1900-luvun alkuun, jolloin teräspyörät ja höyryvoima laittoivat kutoma- koneet pyörimään. Werstaan Sulzer on Pohjoismaiden suurin tehdashöyrykone, jota alan harrastajat tulevat ihailemaan pitki- enkin matkojen takaa. Museon ylle nouseva piippu muurattiin tätä konejättiläistä varten. Piippu on korkeuksistaan katsellut vuorotyössä ahke- roivia työläisiä, lukemattomia pumpulipaaleja ja kangaspakkoja, tehtaan loppua ja alueen uutta nousua. Työväenmuseon vilkas- tuva elämä on varmasti piippuvanhuksen mieleen. Kuva: Hanna Yli-Hinkkala4 TYÖVÄENMUSEON OVET AVATTIIN ensimmäisen kerran marraskuussa 1993. Lamavuodet olivat silloin syvimmillään ja Finlaysonin tehdas ajoi tuotantoaan alas. Museo oli saanut kodin vanhoista tehdasrakennuksista ja pieni henkilökunta teki parhaansa mukaan työväenperintöä tunnetuksi. Kolme vuosikymmentä myöhemmin maailma museon ympärillä näyttää toisenlaiselta. Perustaminen on jo niin kaukana menneisyydessä, että syntymävuodet päätyivät suosik- kinäyttely Ysäriin. Kolmekymppisiään juhliva Työväenmuseo Werstaskin on varttunut, vahvistunut ja tehnyt historiaa. TÄMÄN PÄIVÄN TYÖVÄENMUSEOLLA on monet kasvot. Yksi innostuu kuvakokoelmista, toinen tuntee meidät luen- noista, kolmas nauttii taiteesta ja neljäs huokaa haltioituneena höyrykoneen äärellä. Lapsi voi iloita Werstaan veivattavasta rieväkoneesta, toimistorotta hyvästä koulutuksesta tai firman pikkujouluista. Muistoja jättävät niin kirjallisuustapahtumat kuin ysäridisko. Meille museolaisille Werstas on se kaikkein rakkain työpaikka. OLEMME SILTI PALJON MUUTAKIN kuin komea raken- nus. Meidän tekemiä näyttelyitä on esillä monissa muissa- kin suomalaisissa museoissa ja digitoituja kokoelmia selataan ympäri maailmaa. Teemme yhteistyötä tutkijoiden kanssa, dokumentoimme tämän päivän ilmiöitä ja tuotamme sisältöjä lukemattomiin kanaviin. Tätäkin pääkirjoitusta kirjoitan iltaju- nassa palatessani luentokeikalta Tampereelle. Työväenmuseo on ennen muuta näkökulma maailmaan ja menneisyyteen. Valtakunnallisena vastuumuseona huoleh- dimme työelämän tarinoista ja sosiaalihistoriasta. Pidämme huolen siitä, että suomalainen työväenperintö välittyy myös tuleville sukupolville. Ilman meitä vähäväkisten kohtalot ja historiamme kipeät hetket unohtuisivat. Kolmekymppinen KALLE KALLIO MUSEONJOHTAJA TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN ASIAKASLEHTITyöväenmuseo Werstaan julkaisuja 2023JULKAISIJATyöväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8, 33210 Tampere, www.tyovaenmuseo.fi PÄÄTOIMITTAJAKalle KallioKIRJOITTAJAT Kalle Kallio, Kati Lehtinen, Jesse Kempe, Noora-Liina Ora, Ulla Rohunen, Inka Tuominen, Marita Viinamäki, Hanna Yli-Hinkkala ULKOASU JA TAITTO Olivia Korhonen PAINOPAIKKA PunaMusta Oy LEVIKKI 3000kplISSN 1797-8734 KANNEN KUVA Will Miller on hiilenkaivaja neljännessä polvessa. Kuva: Miikka Pirinen Sisällys 2Hyvä boogie 4Kolmekymppinen 5Uutisia 6Yhteisvoimin uuteen näyttelyyn 11Museo työväentalossa 12Työväentalot maailmankartalle 14Työväenmuseo Werstas 30 vuotta 15Taikapiirissä 16Turpeennostajia ja kivihiilen kaivajia 20Kummallisten kulttuurisuhteiden tutkija Kuva: Olivia Korhonen PÄÄKIRJOITUS ClimateCalc CC-000025/FI PunaMusta Printing H I I L I N E U T R A A LI P A I N O T U O T E Y M P Ä R I ST Ö M E R K K I M I L JÖ MÄ R K T Painotuotteet 4041-06195 UUTISET RAKENNUSALAN MUSEOFUUSIO Rakennusliitto avasi Rakennusalan työvälinemuseon Siikaranta- opistonsa yhteyteen vuonna 1976. Lukemattomilla Nuuksiossa pidetyillä kursseilla perehdyttiin rakentamisen, työvälineiden ja työsuojelun historiaan. Museo kuitenkin hiipui, kun kiinteistö myytiin muutama vuosi sitten hotelliksi. Werstaan museoammattilaiset olivat vuosien varrella tehneet yhteistyötä Siikarannan kanssa ja syksyllä 2022 aika oli kypsä museofuusiolle. Arvokkaat kokoel- mat siirrettiin Tampereelle ja niitä esitellään jatkossa työväenmuseon näyttelyissä. Rakentajien tarinat kulkevat sukupolvelta toiselle. TYÖVÄENMUSEO 20 VUOTTA SITTEN Vastakorjatuissa tiloissa keskityttiin toiminnan laajen- tamiseen. Nopeasti vaihtuvilla näyttelyillä haluttiin vuonna 2003 herättää huomiota ja saada kävijät liik- keelle. Esimerkiksi toukokuun alussa avattiin kaksi valoku- vanäyttelyä, joista toinen kertoi 1920-luvusta ja toinen Vietnamin kenkätehtaista. Nämä olivat esillä vain kolme viikkoa ja seuraavia avajaisia vietettiin jo kesäkuun puolivälissä. Elokuun alussa oli jälleen näyttelyvaihdon aika. Vuoden aikana esiteltiin kaikkiaan 20 eri näyttelyä. Tahti oli museon voimavaroihin nähden aivan liian kova, eikä kai yleisökään pysynyt tarjonnan perässä. PIENET TYÖVÄENMUSEOT Suomessa toimii vapaaehtoisvoimin kymmeniä pieniä museoita, jotka kertovat työväestön historiasta. Jälkipolville on museoitu niin työläisten vanhoja mökkejä ja mäkitupia, entisiä tehtaita ja pajoja kuin työväentalojakin. Werstas kartoittaa pienten kohtei- den kuulumisia ja etsii keinoja niiden tukemiseen. REMONTTIA ODOTELLESSA Vuonna 2001 työväenmuseo valmistui Finlaysonin historialli- selle tehdasalueelle. Kun rakentamisesta on kulunut yli kaksi vuosikymmentä, ovat tilat tulleet korjausikään. Ilmastoinneissa, sähköissä ja pinnoissa riittää paikattavaa. Lähivuosina museo laitetaan Tampereen kaupungin toimesta taas kuntoon. NÄYTTELYITÄ TIEN PÄÄLLÄ Ratajätkät-näyttely syntyi Werstaan ja Rautatiemuseon yhteis- voimin. Ensin se oli esillä Tampereella ja Hyvinkäällä, mutta radanrakentajien kokemuksiin voi tutustua myös muissa museoissa. Ratajätkät tulevat kevätkaudeksi 2023 Savonlinnan museoon Riihisaareen ja syksyllä näyttely avataan Rosenlew- museossa Porissa. Työväenmuseolla on pitkä kokemus näyttely-yhteistyöstä. Myös 1990-luvusta kertova Ysäri lähtee tien päälle loppuvuo- desta 2023. Kun teema kiinnostaa muitakin museoita, näyttely kannattaa suunnitella kiertäväksi. Näin hyvin tehdystä työstä päästään nauttimaan muissakin kaupungeissa. VAPAAN PÄÄSYN VOIMA Monet museot ovat nostaneet lipunhintoja ja inflaation kuritta- essa kukkaroa museokokemuksista uhkaa tulla harvojen herk- kua. Vaikeista ajoista huolimatta Työväenmuseo Werstas pitää kiinni maksuttomuudestaan. Vapaa pääsy on reilua ja antaa kaikille mahdollisuuden nauttia kulttuuriperinnöstä. NÄLKÄÄ LUOKKAHUONEISIIN Kansalliskirjaston Finna-palvelusta löytää kirjastojen, museoi- den ja arkistojen aineistoja. Mutta palvelussa on myös luokka- huone, jonne on koottu kouluille suunniteltuja oppimateriaa- leja. Werstaan uusin aineistopaketti käsittelee nälkää ja se on tuotettu yhteistyössä Kuopion museon kanssa. Kuva: Ulla Rohunen Kuva: Jaana Liukkonen6 Työväenmuseo Werstaan uusi Yhteisvoimin-päänäyttely syntyy monen ammattilaisen yhteistyönä. Näyttely entisajan yhteisöllisyydestä tehdään tietenkin yhdessä. Yhteisvoimin uuteen näyttelyyn TEKSTI JESSE KEMPE PÄÄNÄYTTELYISSÄ tavallisesti esitellään museoiden tärkeimpiä sisältöjä. Niissä kävijöille kerrotaan museon omasta aihepiiristä ja siitä, mistä kussakin museossa oikein on kyse. Ei ole siis sattuman kauppaa, mitä asioita ja esineitä päänäyttelystä lopulta löytyy, vaan ne valitaan perusteellisesti. Uuden päänäyt- telyn tekeminen on valtava prosessi, joka vaatii koko museon väen työpanosta. Werstas täyttää tänä vuonna 30 vuotta ja juhlavuoden kunni- aksi päänäyttely uudistuu. Siinä missä erilaisia erikoisnäyttelyitä tulee ja menee, päänäyttely on huomattavasti pitkäikäisempi. Työläiskaupungin elämästä kertova Meirän kaupunki kerkesi olla esillä reilun vuosikymmenen. Yhteisvoimin onkin itse asiassa Werstaan päänäyttelyistä vasta neljäs. Pitkä esilläoloaika täytyy huomioida aihevalinnoissa, jotta näyttely pysyisi kiinnos- tavana ja puhuttelevana vielä vuosia. NÄYTTELYUUDISTUS alkaa ideoinnista ja raamien suunnit- telusta: mistä tämä näyttely oikein kertoo? Hyvin suunnitellun sanotaan olevan jo puoliksi tehty, joten suunnittelutyö onkin varsin pitkä prosessi. Museon ensimmäinen, yhteinen suunnit- telupalaveri uudesta päänäyttelystä pidettiin Werstaalla jo pari vuotta ennen avajaisia. Matkan varrella kertyneitä ideoita voitiin hyödyntää myöhemmin, kun varsinainen työryhmä alkoi linjata näyttelyn sisältöjä tarkemmin. Yhteisvoimin-näyttelyssä päätettiin nostaa keskiöön Suomen rakentaminen: kuinka nälänhätien riivaamasta maata- lousyhteiskunnasta tehtiin verrattain nopeassa ajassa moderni hyvinvointivaltio. Eteenpäin vievä voima on ollut ihmisten yhteistyössä ja toistensa tukemisessa. Yhteisvoimin tutkailee esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen toimintaa, sodasta toipu- mista sekä hyvinvointivaltion rakentamista. Kansalaisten keskinäinen solidaarisuus tulee esiin niin arkipäivän kokemuksissa kuin erilaisten kansanliikkeiden ja kampanjoiden kautta. Globaalissa digiajassa vaikuttamisen merkitys on jatkuvasti vahvistunut. Esimerkiksi toiminta ilmas- tokriisin pysäyttämiseksi tai epäoikeudenmukaisuuden vastus- taminen tuskin menettävät lähivuosina merkitystään. Uudessa päänäyttelyssä korostetaankin, ettei kansalaisten omaehtoinen aktiivisuus tai vaikkapa lakkoilu kuulu menneisyyteen, vaan ne ovat yhteistä toimintaa parempaa tulevaisuutta varten. Tavoitteena on auttaa museokävijöitä ymmärtämään suku- polvelta toiselle kulkevaa ajallista kehitystä, jonka myötä yhteis- kunnastamme on tullut sellainen kuin se on. Ero menneeseen on ilmeinen ja monet muutokset on käynnistänyt ihmisten Rakennustyömaat työllistivät paljon väkeä. Hommaa riitti niin muurareille, maalareille kuin puusepillekin. Kouluttamattomille oli tarjolla erilaisia hanttihommia. Rakennustyömaa Mannerheimintiellä vuonna 1922. Kuva: Helsingin kaupunginmuseoyhteinen toiminta ja toivo paremmasta. Vaikka maailma ei toki ole vieläkään valmis, elämme yleisesti ottaen paremmin ja mukavammin kuin vielä sata vuotta sitten. Ajallisesti näyt- tely alkaa 1800-luvulta, jolloin tavallisten suomalaisten elämää vaivasivat puute ja nälkä. KUN YLEISLUONTOISET RAAMIT näyttelylle on saatu hahmoteltua, pitäisi ne vielä täyttää sopivalla sisällöllä. Koko ajan mietitään, miten mikäkin sisältö ja tarina lopulta museo- kävijöille esitetään. Millaisia kuvia ja esineitä valitaan, kuinka paljon tekstiä näyttelyyn tulee ja miten näyttely palvelee eri kävijäryhmiä? Tätä kaikkea kutsutaan näyttelyn käsikirjoitta- miseksi. Päänäyttely on niin valtava kokonaisuus, että sen työstä- minen vaatii pakostakin monta tekijää. Kevään 2022 mittaan näyttelyä koskevat alustavat suunnitelmat olivat jalostuneet jo niin pitkälle, että syksyllä projektitutkija Noora Kytöharju tuli mukaan näyttelyn pääkäsikirjoittajaksi. Alustavasta suunnitel- masta pitäisi tehdä valmis näyttely. – Päänäyttelyn uudistaminen on aika valtava prosessi, Kytö- harju kertoo. Se oli alkanut aikaisemmin ja valtava määrä ideoita oli jo tiivistetty siinä vaiheessa, kun itse tulin mukaan. Alkuun käsikirjoittajan työ oli todella paljon kokoelmiin ja teemoihin tutustumista, kuvien ja esineiden etsimistä. Pitää miettiä myös esitystapoja, joiden avulla historian ilmiöitä tehdään ymmär- rettäviksi. NÄYTTELYPROJEKTIIN HYPPÄÄMINEN ikään kuin kesken kaiken ei pääkäsikirjoittajaa haittannut, vaan hän pitää sitä ennen kaikkea rikkautena. Tärkeää on ottaa jo suunnitellut asiat haltuun ja tehdä niistä oman näköisiä. – Koen, että käsikirjoittaminen on myös oman persoonansa laittamista peliin. Otetaan tiettyjä elementtejä ja muokataan niitä. Ajattelen, että omia ideoita pitää ehdottaa rohkeasti. Jos et koskaan sano niitä ääneen, niin se vastaushan on varmasti ”ei”, Kytöharju täsmentää. Kytöharju odottaa Yhteisvoimin-näyttelyssä eniten työläis- hahmoja, jotka elävät näyttelyn filmeissä. Hahmoilla on omat persoonansa ja ne johdattavat kävijät näyttelyn aiheiden ääreen, kertovat omasta elämästään, työstään ja työympäristöstään. Hahmojen tekeminen eläväksi vaatii taustatöiden ja käsikir- joittamisen lisäksi myös näyttelijöitä ja videotuotannon ammat- tilaisia. UUSI PÄÄNÄYTTELY on museolle erinomainen tilaisuus tuoda kokoelmiaan yleisön nähtäville. Werstaan kokoelmissa on noin 60 000 esinettä ja 360 000 valokuvaa, joten kaikkea ei voisi mitenkään laittaa kerralla esille, vaan rajausta on tehtävä. Kytöharjun mukaan päänäyttelyssä pyritään siihen, että esillä olevat esineet ja valokuvat olisivat museon omia. Kaikkea halut- tua ei kuitenkaan välttämättä löydy omista kokoelmista, jolloin sopivia juttuja toki lainataan muilta museoilta. Yleensä valokuvia tarvitsee lainata enemmän, mutta esineissä mennään aika lailla omilla, Kytöharju luonnehtii. Jokaista näyttelyä ei rakenneta aina vain samoja esineitä käyt- täen, vaan museon kokoelmat elävät jatkuvasti. Rakennusliitto lahjoitti hiljattain Werstaalle Rakennusalan työvälinemuseon kokoelmat. Noin tuhannen esineen joukossa on siis vasara jos toinenkin. Lahjoituksen avulla voidaan kertoa rakennusalasta entistä monipuolisemmin ja konkreettisemmin. Tarvitseehan aina paitsi työ tekijän, ennen kaikkea työntekijä välineet. Yhteisvoimin-näyttelyssä osa lahjoitetuista työvälineistä pääsee kertomaan rakennusalan noususta ja työmaiden olosuh- teista. Werstaan kokoelmapäällikkö Leena Ahosen mukaan tavoitteena on, että Rakennusliitolta saatujen työvälineiden ”Päänäyttely on niin valtava kokonaisuus, että sen työstäminen vaatii pakostakin monta tekijää.” Noora Kytöharju esittelee Meirän kaupunki -näyttelyn tunnelmallista työväentaloa, joka säilyy myös tulevassa uudistuksessa. Työväentalon esineistöä ja näyttelysisältöjä kuitenkin uudistetaan. Kuva: Olivia Korhonen8 avulla rakennusalan eri ammattikunnista ja työtehtävistä voitai- siin kertoa mahdollisimman monipuolisesti. Kaupunkien kasvuun liittyvät rakennustyöt vaativat paljon tekijöitä, samoin sodanjälkeinen jälleenrakennus. Mukana työmailla oli tietenkin alan ammattilaisia, mutta erilaiset hans- lankarin hommat eivät vaatineet minkäänlaista koulutusta. Kun ammattikouluja ei ollut, piti työ yleensä oppia vain tekemällä. Työurakin alkoi pohjalta, josta piti koettaa kivuta ylöspäin. Lautapoikien ja muiden aputyöläisten palkka oli vaatimaton eikä moni kuulunut liittoon. Työsuojelukin oli vielä lapsenkengissä ja onnettomuudet yleisiä. KUN NÄYTTELYYN TULEVAT KUVAT ja esineeton mietitty, pääsee uudistustyö seuraavaan vaiheeseen. Kytöharju kuvailee, miten käsikirjoituksen jälkeen alkaa näyttelytilan ja visuaalinen puolen suunnittelu. Edellisen näyttelyn esineet pitää pakata ja palauttaa kokoelmatiloihin pysyville säilytyspaikoille. Samaan aikaan purkutöiden kanssa suunnitellaan muun muassa näyt- telyarkkitehtuuria ja tehdään elokuvia. Työssä on niin paljon erilaisia ulottuvuuksia, että porukkaa tarvitaan paljon. Visuaalisen suunnittelijan vastuulla on tehdä näyttelyn ilmeestä ja ulkoasusta mahdollisimman hyvä ja toimiva sekä suunnitella tarvittavat painotyöt. Arkkitehti tarkastelee näyt- telyä fyysisenä tilana ja tekee piirustukset. Vaikka näyttely- tila pysyy pinta-alaltaan samana, tilaratkaisuilla ja rakenteilla luodaan näyttelystä aivan erilainen vanhaan verrattuna. Museomestari huolehtii rakennustöistä, maalaa seinät, nikkaroi lavasteet ja kokoaa vitriinit paikoilleen. Kokoelmiin erikoistuneet museoammattilaiset etsivät tarvittavat museo- esineet säilytystiloista, tarkistavat niiden kunnon ja asettelevat ne esille suunnitelmien mukaan. Tietoteknisiin ratkaisuihin tarvitaan puolestaan erikoissuunnittelijaa johtoineen ja laittei- neen. Werstaan vapaaehtoisia on tekemässä erilaisia kädentai- toja vaativia tehtäviä. Kun yleisö pääsee kaiken valmistuttua paikalle, alkavat opastukset ja tarpeen mukaan tehdään myös huoltotöitä. Avoinnapitovaiheessa tarvitaan puolestaan asiakas- palvelijoita, oppaita, museolehtoreita ja teknistä henkilöstöä. Väkeä kuin pipoa, siis. Meirän kaupunki pääsee Yhteisvoimin-näyttelyn myötä ansai- tuille eläkepäiville, mutta kaikesta entisestä ei kuitenkaan luovuta. Parhaat osat vanhasta päivitetään myös uuteen näyt- telyyn sopiviksi. Näyttelyn seinät siirtyvät uuteen käyttöön. ”Yhteisvoimin-näyttelyssä osa lahjoitetuista työvälineistä pääsee kertomaan rakennusalan noususta ja työmaiden olosuhteista. ” Laaja kampanja apartheidia vastaan osoittautui 1980-luvulla erittäin tehokkaaksi. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n boikotti pysäytti eteläafrikkalaisten tuotteiden tuonnin ja viennin Suomessa. Visuaalista innoitusta on haettu esimerkiksi vanhoista edistysmielisen osuustoiminnan julisteista. Juliste on vuodelta 1955. Työväenmuseo Werstas Sota-aika ja jälleenrakennus vaati- vat kansalaisilta paljon, eikä se olisi onnistunut ilman toisten autta- mista. Kaikesta oli pula ja monet menettivät kotinsa. Ostokortilla sai ostaa korttiin merkityn määrän vil- jatuotteita, jotta niitä olisi riittänyt mahdollisimman monelle. Työväenmuseo Werstas Kuva: Työväenmuseo WerstasEsimerkiksi työväen säästöpankin seinät 1900-luvun alusta nuorentuvat 1980-luvun kasinotalouteen sopiviksi. Vastaavasti osuuskaupassa pääsevät myös lapset leikkimään ja pienimpien kävijöiden rakastama rieväkone Sulo löytää paikkansa uudessa päänäyttelyssä. Vaikka melkein kaikki muuttuu, aina jotain myös jää. Yhteisvoimin-päänäyttelyn taustalla on siis lukematon määrä useiden kymmenien ihmisten työtunteja, ajatuksia ja yhteisiä ponnisteluja. Tarkoitus on ollut tehdä Werstaalle paras mahdollinen uusi päänäyttely. Usko tulevaan ja yhdessä tekemi- nen onkin ollut näyttelyprosessin kantava voima. – Odotan todella paljon sitä, että näistä yksittäisistä teemoista saadaan tehtyä yksi kokonaisuus, summaa Kytöharju. Kun kävijä kulkee näyttelyn läpi, niin samalla hän kulkee entis- ajan ihmisen kanssa kohti niitä parempia aikoja. Näyttelyyn valittujen sisältöjen ja tarinoiden myötä tuntuu selvältä, miksi tämän näyttelyn nimi on Yhteisvoimin. Nyky-yhteiskuntamme on kansalaisten aktiivisen toiminnan tulosta. Demokratia ei toimi ilman oikeutta osoittaa mieltään, lakkoilla ja toimia järjestöissä. Koijärvi-liike onnistui 1980-luvun taitteessa yhdistämään hajanaiset luontoaktivistit kokonaiseksi kansanliikkeeksi. Kuva: Työväenmuseo Werstas Museokirjapaino säilyy toimivana ja toiminnallisena kokonaisuutena, mutta se sidotaan entistä vahvemmin näyttelyn tarinaan. Oikean ja väärän tiedon merkitys on tulevaisuudessa kenties tärkeämpää kuin koskaan. ”Kun yleisö pääsee kaiken valmistuttua paikalle, alkavat opastukset ja tarpeen mukaan tehdään myös huoltotöitä. ” Kuva: Työväenmuseo WerstasNext >